Faktoja Karista:

• 20 vuoden kokemus yritysjohtajana teollisuudessa
• Näistä henkilöstövastuussa yli 15 vuotta henkilöstöjohtajana tai toimitusjohtajana yms.
• Erityisalana: muutosjohtaminen ja muutosten toteuttaminen
• 2014 EACTP Fellow, European Association of Certified Turnaround Professionals, korkein jäsenyysaste
• Sertifioitu TMC konsultti 2012, Turnaround Management Consult, Suomi
• Kehuttu muutosjohtamiskirja ”Kipeän muutoksen lääkkeet – kohti parempia muutoksia” 2012, Infor Oy
• Suomen strategisen johtamisen seuran jäsen vuodesta 2011
• Executive MBA 2002
• Varatuomari 1991
• OTK 1990, Turun Yliopisto
• Kielitaito: suomi, englanti, ruotsi, saksa
• Nurmi Consulting Oy:n omistaja 2011 lähtien

Karin tarina – itsensä näköinen mies

Olen syntynyt 1960 Turussa toimihenkilöperheeseen. Isä oli tuolloin kapiainen ja äitisairaanhoitaja. Kasvoin ilmeisen normaalin lapsuuden, ihan niin kuin suurin osa muistakin ikäisistäni, siis ei suurta draamaa hyvässä eikä pahassa.

Muutimme Säkylään, jossa kävin koulut kohtuullisella menestyksellä. Lukiota tuli käytyä neljä vuotta, koska motivaatio ei ihan ollut parhaimmillaan. Enemmän kiinnosti musiikki ja bändissä soittaminen. Kirjoitin ylioppilaaksi keskivertopapereilla ja sitten menin armeijaan 11 kuukaudeksi Turkuun Pääskyvuorelle.

Armeijan jälkeen minulla ei ollut kovin kummoista näkemystä siitä, mitä haluan tulevaisuudelta ja työelämältä. Pyrin Turun Yliopistoon lukemaan biologiaa ja historiaa. Biologia jäi pisteiden osien päähän, mutta pääsin lukemaan yleistä
historiaa ja sivuaineina yhteiskuntatieteitä. Kun sitten yllättäen havahduin siihen, että jotain tällaista pitäisi tehdä loppuikä ennen eläkettä, päätin tarkastaa suuntaa.

Päädyin siihen, että tarvittavat vapaudet sekä mahdollisuudet tarjoaisivat oikeustieteen opinnot, eli juristiksi vaan opiskelemaan. Ajatus oli hankkia mahdollisimman monipuolinen tutkinto, jolla voisi sitten vielä valita laajalla skaalalla erilaisia tehtäviä tai työpaikkoja.

Opiskelu Turussa oli mukavaa aikaa. Luin vielä oikeustieteen lisäksi valtio-oppia yms. ihan vaan mielenkiinnosta. Erilaisia töitä tuli tehtyä opintojen ohessa. Milloin olin palomiehenä telakalla ja taas välillä vt. nimismiehenä jne. Aika yleisluontoista ja suuntaamatonta. Mitään kristallin kirkasta ajatusta siitä, mihin halusin suuntautua, ei ollut. Eikä tietenkään järkkymätöntä urasuunnitelmaa johon pyrkiä apinan raivolla. Eli taaskin todennäköisesti ”normi” urasuunnitelma.

Koko opiskeluajan olin lukenut huomattavan paljon erilaista ”self help”- kirjallisuutta ja myös muuta työelämään liittyvää. Kun sain juristin paperit käteen, niin tietysti edessä oli tosipaikka. Oma ajatteluni oli yhä ja pitkään sen jälkeenkin sellainen, että säilyttämällä mahdollisimman paljon vapausasteita kannattaisi edetä.

Eli heti valmistumisen jälkeen päätin hakea tuomioistuinharjoitteluun. Tämä kestää vuoden ja palkaksi saa anoa itselleen varatuomarin mahtipontisen arvonimen. Olin tottunut olemaan köyhä, joten tuumasta toimeen. Työvoimatoimistoon soittamaan tuomiokuntiin, josko jossakin olisi paikka heti auki. Aloitin Alavuuden tuomiokunnasta ja sitten vaan aakkosjärjestyksessä puheluita kaikkiin Suomen tuomiokuntiin. Kun kysyin auskultointi paikkaa niin Tornion tuomikunnassa ukkotuomari Matti Kivekäs vastasi, että maanantaisin. Tällä Matti tarkoitti, että tänne vaan, mutta ei kesken viikon vaan maanantaisin voi aloittaa. Lopputulema oli Tornioon siis! Vielä kun silloiselle tyttöystävällekin löytyi heti töitä, niin löysimme itsemme Meri-Lapista.

Vuosi Torniossa sujui nopeasti ja taas oli aika hankkia töitä. En halunnut tuolloin Helsinkiin, joten ajatus oli saada monipuolinen työ mieluiten asianajotoimistosta. Tein tutkimuksen, eli katsoin maakuntakeskukset läpi ja laskin paljonko siellä oli juristeja/asukasmäärä. Lopulta löysin kymmenkunta kaupunkia, joissa ihminen voisi asua ja joissa juristitiheys oli sopivan harva. Sitten kirjoitin kauniin avoimen hakemuksen ja lähetin sen ko. paikkakuntien asianajotoimistoille. (Vuosi oli 1991 joten tämä taisi olla kovasti harvinainen tapa tuolloin). Sain kaksi myöntävää vastausta, toisen Joensuusta ja toisen Vaasasta, näistä valitsin Joensuun.

Joensuussa tein töitä vajaat 4 vuotta. Minulle tarjottiin ostettavaksi asianajotoimistoa, jossa olin töissä mutta hinta oli tähtitieteellinen ja asiakaskunta oli pitkälti kerta-asiakkaita esim. liikenneasioita. Mutta tein töitä laidasta laitaan murha-jutuista konkurssipesiin. Tuolloin opin yrittämisen ja asiakaslähtöisyyden logiikan. Eli kaikki asiakkaan eteen, mitä laillisesti voi tehdä.

Vanhempi poika syntyi Joensuussa ja minusta oli tullut vakavamielinen perheenisä. Koska asianajotoimiston ostaminen ei ollut hyvä juttu, niin lähdin takaisin Turkuun kursseille oppimaan EU-oikeutta, koska Suomi oli hakenut EU:n jäsenyyttä. Lisäopintojen ansiosta työmahdollisuudet paranivat ja hain suurin piirtein ainoan kerran normaalisti töitä eli Hesarin ilmoituksen perusteella Myllykoski haki juristia. Metsäteollisuus oli tarkka ja varovainen EU-lainsäädännön suhteen, joten siellä oli hyviä mahdollisuuksia. Muutimme koko pikku perhe eli minä, raskaana oleva vaimo ja pikku mies Myllykoskelle 1995.

Myllykoski oli mahtava paikka kasvattaa lapsia ja silloin kylä oli kohtuullisen vilkas. Oli harrastustoimintaa, jalkapalloa jne. Työ Myllykosken juristina oli hyvin mielenkiintoista ja opettavaa. Tehtiin isoja yritysjärjestelyitä ja monenlaista muuta. Lisäksi Myllykoski vei ulkomaille yli 90 % tuotannosta, joten asunto aidosti maaseudulla ja kansainvälisten asioiden hoitoa oli hauska yhdistelmä. Koska aluksi juristeja oli koko konsernissa suurin piirtein 1 kpl eli minä, niin tehtäviä riitti laidasta laitaan.

Olin ollut talossa vasta yli vuoden, kun paperi-insinööri, joka oli nimitetty hallintojohtajaksi, sai tarpeekseen hallinnosta, ja lähti teknisiin töihin Portugaliin. Minua pyydettiin hoitamaan hallintojohtajan tehtäviä, kunnes hyvä
kandidaatti löytyisi. Aikaa kului, ja kun kyselin milloin hallintojohtaja tulee, niin aina vaan asiaa lykättiin. Lopulta kuten esimieheni sanoi, piti etsiä hyvä, mutta otettiin Kari. Eli olin hallintojohtajana paperiteollisuusyrityksessä.

Hallintojohtajana vastasin henkilöstöstä, lakiasioista ja epälukuisesta määrästä erilaisia tehtäviä (tiedotus, turvallisuus, hallinto jne.) Hallintojohtajana olin 8 vuotta. Samoihin aikoihin 2001 aloitin eMBA:n Helsingin kauppakorkeakoulussa. Opinnot valmistuivat aikoinaan ja kyselin talon sisältä uusia töitä sillä olinhan nyt ”järkyttävän” pätevä lisäopintojeni ansiosta.

2004 siirryin koko perheeni kanssa Saksaan Dachauhin vastaamaan koko Myllykoski-ryhmän paperimyynnin myyntihallinnosta. Myllykoskella oli kymmenkunta omaa myyntiyhtiötä ympäri Eurooppaa ja parikymmentä myyntiagenttia. Dachaussa pojat menivät paikalliseen kouluun ja vaimo oli paikallisen tavan mukaan kotona. Itse opin erittäin paljon kansainvälisyydestä ja kansainvälisistä ihmisistä. Erilaiset kulttuurit, kielet, toimintamallit jne. tulivat hyvin tutuiksi.

2007 meidän perheen piti päättää ryhdytäänkö saksalaisiksi vai suomalaisiksi. Päätimme palata Suomeen. Tästä ajatuksesta työnantaja ei oikein ollut iloinen, mutta ei siitä suurempaa ongelmaa tullut. Halusimme jatkaa poikien koulunkäyntiä saksalaisessa koulussa, mutta Suomessa. Saksalaisia kouluja on tasan yksi, Helsingissä.

Muutimme Helsinkiin 2007 kesällä. Suomessa jatkoin Myllykosken palveluksessa rakentaen mm. puunhankintayhtiö Harvestia Oy:n jne. Kunnes sitten 2008 minut nimitettiin Myllykoski Paper Oy:n toimitusjohtajaksi, tavoitteena selkeä tulosparannus. 2008 pääsimme juuri ja juuri positiiviseen tulokseen hyvin pitkästä aikaa Myllykoski Paper Oy:ssä. Sitten alkoi suuri teollisuuden ja talouden lama, joka romahdutti tulokset ja kysynnän. Jatkoin Myllykoskella toimitusjohtajana vuoteen 2010 saakka. Olin kesällä täyttämässä 50 vuotta ja yrityksen tulevaisuuskaan ei näyttänyt lupaavalta. Päätin, että nyt jos koskaan pitää tehdä ratkaisut.

Lähdin yrittäjäksi oman konsultointiyrityksen kautta. Päätin erikoistua muutosten johtamiseen ja niiden toteuttamiseen. Ja tällä tiellä olen sittemmin ollut. Toimeksiannot ja työtehtävät ovat käytännössä liittyneet suuriin muutoksiin ja niiden toteuttamiseen.

Koska minulla oli mielestäni paljon kokemusperäistä tietoa muutoksista ja niiden toteuttamisesta, kirjoitin aiheesta kirjan ”Kipeän muutoksen lääkkeet – kohti parempia muutoksia”. Kustantajana oli Infor Oy, 2012. Kirja sai hyvän vastaanoton: ”Kirja on käytännönläheinen ja systemaattinen lähestyminen muutosten toteuttamisen tärkeimpiin osiin. Kirja on saanut hyvän vastaanoton ja se on arvosteltu mm. Talouselämässä, jossa sitä on pidetty mm. selkeänä sekä käytännön läheisenä.

Olen kouluttautunut Turnaround-ammattilaiseksi ja minulla on sekä suomalainen sertifiointi TMC että korkeimman luokan eurooppalainen sertifiointi, EACTP Fellow. Turnaroundin tehtävä on pelastaa vaikeuksissa olevia yrityksiä. Tämä on ollut yksi päätehtävistäni oman yritystoiminnan aikana.

Olen aina kouluttanut ihmisiä koko elämäni ja tykännyt siitä. Historiaa opiskellessani kävin opettajatesteissä ja sain aivan huippupisteet, mutta kuten em. kerrottiin, ryhdyin kuitenkin juristiksi. Harrastustoiminnan puolella olen pitänyt kymmeniä kursseja erilaisista asioista esim. pelastuspalveluasioihin ja koiran kouluttajille jne.